KKO:2000:115
- Asiasanat
- MuutoksenhakuPakkokeino - Vangitseminen
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2000/265
- Taltio
- 2732
- Esittelypäivä
Hovioikeus oli vangitun kantelun johdosta määrännyt tämän päästettäväksi vapaaksi. Syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea muutosta päätökseen.
PakkokeinoL 1 luku 27 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tampereen käräjäoikeuden päätös 11.2.2000
Käräjäoikeus määräsi 28.1.2000 tapon yrityksestä epäiltynä vangitun A:n pidettäväksi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 8 §:n 1 momentin nojalla edelleen vangittuna, koska rikoksesta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta eikä vangitseminen asian laadun, epäillyn iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi ollut kohtuutonta.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Nisula.
Kantelu Turun hovioikeuteen
A vaati kantelukirjelmässään, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hänet määrätään päästettäväksi vapaaksi, koska pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vangitsemisen edellytyksiä ei ollut olemassa.
Vastauksessaan vangitsemisvaatimuksen tehnyt rikosylikomisario ja virallinen syyttäjä kiistivät muutosvaatimuksen.
Hovioikeuden päätös 17.2.2000
Hovioikeus lausui, että rikoslain 21 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 2 §:n mukaan tapon yrityksestä tuomittava vähimmäisrangaistus on neljätoista päivää vankeutta. A:n olosuhteista ei ollut pääteltävissä, että A menettelisi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 2 a, b tai c kohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellytyksiä A:n vangitsemiselle ei enää ollut.
Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden vangitsemispäätöksen ja määräsi A:n heti päästettäväksi vapaaksi, ellei hänen vangitsemiseensa ollut muuta syytä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Onninen, Suvanto ja Perho. Esittelijä Jouko Valtonen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin.
Virallinen syyttäjä vaati valituksessaan Korkeinta oikeutta vahvistamaan, että rangaistuksen yleisiä vähentämisperusteita ei oteta huomioon harkittaessa vangitsemisen edellytykseksi pakkokeinolain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1kohdassa säädetyn kahden vuoden vähimmäisrangaistuksen käsillä oloa.
A antoi pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Pakkokeinolain 1 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Pykälän 2 momentin mukaan vangittu saa kuitenkin kannella päätöksestä. Lain mukaan ei siten muulla henkilöllä, kuten vangitsemisvaatimuksen tekijällä, ole oikeutta turvautua tähän muutoksenhakukeinoon.
Hovioikeus on A:n kantelun johdosta määrännyt hänet päästettäväksi vapaaksi. Se, että syyttäjän valituksen kohteena on hovioikeuden päätös, ei muuta sitä seikkaa, että vangitsemisvaatimuksen tekijällä ei ole oikeutta hakea muutosta vaatimuksen hylkäävään päätökseen.
Päätöslauselma
Syyttäjän valitusta ei tutkita.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen ja oikeusneuvokset Raulos, Tulokas, Kitunen sekä Mansikkamäki. Esittelijä Hannu Kiuru